kuulumisia osa 1

Heippa todella, todella, todella pitkästä aikaa! 

Viime postauksesta onkin vierähtänyt melkein vuosi, vaikka lupasin ilmeisesti tulla kertomaan miten uudella tallilla on lähtenyt sujumaan. Ei oikein ollut innostusta päivitellä blogia, mutta instagram (nykyinen @team.kanerva + tietenkin talliporukkamme instagram @melmas.team) on ollut sitäkin aktiivisempi ja monet on varmaan sieltä katsoneet kuinka meillä menee. 

Tässä ajassa on tapahtunut aivan liikaa asioita, jonka takia kuulumiset tulee kahdessa osassa. Nämä kaikki kuvat eivät ole sitten aikajärjestyksessä!

tältä se näytti juuri muuttaneena takaisin helsinkiin... ihan hirveeltä!

Muutettiin siis uuteen talliin porvoosta. Unski viihtyi ekasta päivästä lähtien todella hyvin ja niin mekin. Muistaakseni se ei ollut kovinkaan hyvä ratsastaa noina aikoina. Mentiin koulua kumminkin, unski taidettin läpiratsastaa, käytiin maastoissa ja hypättiin ekoja pieniä esteitä saikun jälkeen. Rentoa menoa, jossa yritettiin taas nostaa hepan kuntoa. Aloitettiin käymään myös estevalmennuksessa joka toinen viikko. Ekasta valkusta on pätkä alhaalla, hypättiin korkeimmillaan 90-100cm tehtäviä. Laukka ei kyllä etene tuossa hyvin, kuten ehkä huomaatte, hyppyihin se kyllä latasi voimaa niin paljon että selässä tuntui :D Osasyyksi paljastui huono satula, joka oli lopulta vetänyt unskin selän tosi huonoksi, harmittaa kun ei tajuttu aikaisemmin satulan olevan noin huono! Myös mun oma ratsastus näyttää ihan hirveeltä, heilun jotenkin tosi ihmeellisesti mun ylävartalolla, mutta älkää tuomitko :D meno näyttää onneksi nykyään vähän erilaisemmalta!

läpiratsastuksessa

ekoja pikkuhyppyjä saikun jälkeen ja unski niiin tykkäs! 

Saatiin melko nopeesti uusi satula kokeiluun yheltä tallilaiselta, jolla mentiin seuraava estevalkku ja unski hyppäsi jo paljon paremmin, vaikka kuski ei osannut ollenkaan! Meidän piti mennä hyppäämään vuosipäivänä husön seuramestaruuksiin 70cm, mutta unski liikkui pari päivää ennen tosi huonosti ja jäykästi ja sen vatsa tuntui olevan kipeä. Epäiltiin vatsahaavaa ja suunniteltiin jo klinikalle tähystykseen viemistä, mutta syyksi paljastui lopulta käpymadot, joihin ei tavallinen matolääke ollut tehonnut. Meillä alkoi muistaakseni sujumaan tosi hyvin sileellä tämän jälkeen, unski oli tosi hyvä ratsastaa! 

estevalkku huhtikuu

Eräänä sunnuntaina lähdettiin sitten maastoon armin ja manun kanssa husöseen! Maasto meni muuten hyvin ja unski tykkäsi olla vähän pidemmällä maastolla pitkästä aikaa! Pienen välikohtauksen takia metsässä unski sai pienen pienen pintanaarmun takajalkaansa, haava oli juuri liikkuvan osan päällä, joten unski arkoi sitä sitten n.viikon. Yhden päivän se liikkui täysin puhtaasti, kunnes seuraavana päivänä, päivää ennen kisoja heppa rupesi mystisesti ontumaan jälleen takajalkaansa. Siinä ravatessa se sitten vertyi ja muuttui ajottaiseksi epäpuhtaudeksi vain. Kisat jäi taas välistä ja muistaakseni pidettiin unski pelkällä kävelyllä pari päivää ja sitten katsottiin. Mysteeriontuminen meni vielä mysteerimmäksi nimittäin unski ontuikin täysin väärää jalkaa!! Soitettiin eläinlääkärille, joka arveli lihasperäistä vammaa tai sitten ärtynyttä kinnerpattia. Itse arvelin lihaksia, sillä jalassa ei ollut ulkoisia merkkejä mistään, ei lämpöilyä, turvotusta, ei kerta kaikkiaan mitään! Eläinlääkäri tuli sitten käymään pari päivää sen jälkeen ja sanoi sen olevan revähdys! Unski meni loppuviikon käyntiä ja seuraavalla viikolla hieronta, joka paikanti tosi kipeän revähtymän takajalasta. Myös selkää hoidettiin kuntoon, sillä epäsopivan satulan myötä se oli ihan kivikova ja jumissa..

Muistaakseni sen parantuminen ei lähtenyt toivotulla tavalla etenemään. Se liikkui hoidoista huolimatta huonosti ainakin alussa, mutta vertyi lopulta. Hetken se sitten jopa liikkuikin puhtaasti, mutta juhannuksena ihan se taas ontui ja tällä kertaa ihan kunnolla, se oli kova takaisku, kun heppa oli niin kauan ollut hyvä ja puhdas.. Olin tähän asti uskotellut että kyllä se tästä, mutta toivo alkoi loppua kesken! Tässä kohtaa aloin jo miettiä että kannattaako tätä enää jatkaa...
'
 Viimeisessä hieronnassa unskille annettiin sähköhoitoa, joka tepsi ja rentoutti lihakset heti ja unski rupesi liikkumaan hyvin. Alettiin liikuttamaan unskia sen sallimissa rajoissa, ravia ja käyntiä, kunnes el tuli katsomaan eikä havainnut mitään epäpuhtautta ja totesi että unskia voi alkaa palauttelemaan normaaliin käyttöön! Ohjeeksi saatiin puomeja ja reipasta laukkaa maastossa.

 Haettiinkin sama satula mikä meillä oli aiemmin kokeilussa takaisin ja kokeiltiin hetki mennä sillä. Pari päivää kerittiin ratsastaa normaalisti, kunnes olin katsomassa kun ira meni unskilla. Ira teki jonkun ravista käyntiin siirtymisen ja kas, unski rupesi ottamaan vasemmalla etusella reilusti lyhyempää askelta. Pyysin iraa antamaan pidemmät ohjat, jollon se loppui. Kokeiltiin uudestaan, heti kun ira otti ohjat käteen, unski kokosi ja alkoi ottaa lyhyempää askelta! Katsottin myös muut askelajit, ravi ok, laukka ok! Ekana tuli satula mieleen, joten otettiin se pois heti ensimmäisenä, mutta sama jatkui myös ilman satulaa. Tallissa satula todettiin epäsopivaksi, se tuli liian lähelle rankaa eli liian leveä. Unskilla oli myös kengitys alkuviikosta ja onneksi kengittäjä pääsi katsomaan nopeasti oliko kengissä jotain vikaa. Mitään ei löytynyt, mutta sen jalan kavionpulssi tuntui voimakkaammin kengittäjän mukaan. Kengittäjä epäili kaviopaisetta tai mustelmaa kavionpohjassa. Seuraavat päivät pidettiinkin silmät auki kaviopaiseen varalta, mutta mitään muita oireita ei koskaan tullut.

Unski piti vapaata, kävelytettiin sitä joka päivä ja olin tosi masentunut. Alettiin suunnitella vakavasti klinikalle lähtemistä kuvattavaksi. Ajattelin vain mahdollisia sädeluuontumia, jännevaurioita yms. Olin aivan varma ettei siitä enää hevosta tule ja että siltä paljastuu jotain vakavaa, jotai ei enää voida parantaa... Aloin myös miettiä tosissani lopetusta tai myymistä, vaikka kuka nyt haluias kipeän hevosen itselleen? Onneksi ratsastin kesällä usein muiden poneja, mm. Manua ja Deliä. Manua oon husössä hoitanukkin ja yhteen aikaan tämäkin blogi on kertonut siitä :) kiitos siis orvokille ja armille!

manun kanssa käytiin useasti maastossa, ehdottomasti suosikki maastoponi meidän tallilta! :D unski on yleensä niin hankala maastossa, että sen takia en hirveästi maastoile, mutta manun kanssa se oli ihan parasta!

Saatiin klinikalta aika melko pian ontumatutkimukseen. Unski sai taivutuskokeista nollat, paitsi oikea takanen reagoi kinnerpatin takia vähän. Röntgenissä paljastui lopulta että unskin jalat ovat täysin priimakunnossa, edes kinnerpattia ei näkynyt enää kuvissa kunnolla! Mitään muutoksia ei näkynyt ja el vitsailikin että nyt kisakalenteri auki sekä harmitteli kun näin hieno heppa ei ole päässyt vielä kisoihin. Klinikaltakin saatiin "tuomioksi" lievä lihasvenähdys, jota lähdettiin sitten hoitamaan. 

Olin tosi tyytyväinen viikin toimintaan ja eläinlääkäri joka tutki unskin oli tosi mukava! 

No, ehkä tämä eka osa alkaisi olla tässä! :D palaillaan kuulumisten 2.osassa!